Sokea ja tyhmä

Hetken jo uskoin, että olisin löytänyt elämääni jotain pysyvää. Mutta ei. Tunnen oloni hyväksikäytetyksi ja rajojani on rikottu moneen kertaan. 

Miksi annan itseäni kohdella kerta toisensa jälkeen näin helvetin huonosti?

Olen sokea. Ja tyhmä. Kiltin ihmisen viitta päälläni ajaa minut jatkuvasti hyväksikäytön ja väkivallan välineeksi. Ei tämä voi jatkua näin. Tarvitsen nyt tilaa hengittää ja ajatella. Olen väsynyt kokoamaan itseäni jatkuvasti tuhansista sirpaleista kasaan. 

Kohtele toista, kuten haluat itseäsi kohdeltavan. Jos tämän muistaisi, olisi ehkä helpompi päästää irti vahingollista ihmissuhteista ja löytää ympärilleen ne, jotka kohtelee hyvin. 

Onneksi on ystäviä. Kiitos, että olette. Ja pidätte silmiäni auki, vaikka minä tyhmänä ja sokeana meen perse edellä puuhun. Puusta putoan pää edellä maahan. Ja nousen sieltä, kun jalkani ovat tarpeeksi vahvat. 

Aion nauttia kesästä. Yksin. Aion käydä satunnaisesti treffeillä, mutta ilman oletuksia mistään vakavammasta. Minä toivun, tästäkin.